Sovinto josta ei tullut sovintoa

Eilen illalla muutaman kyyneleen aikana sain lähetettyä miehelle sen kuuluisan "anteeksipyyntö - viestin". Ei enää vittuilua, vain paha mieli ja helvetinmoinen ikävä. Asioista ei juurikaan puhuttu sen enempää, kummallakin vain paha mieli ja ikävä. 

Tänään aamupäivästä mies laittoi viestin: "Se tunne - kun huomaa, että illalla tulee tv:stä avara luonto :( " Johon minä: "Ja haluatko miljonääriksi :( " Kun poika on meillä niin meillä on ollut tapana lauantai iltaisin katsoa nuo ohjelmat. Siitä sitten keskustelu jatkui niin, että ehdotin, jos tulisin kotiin maanantaina. Hiihtolomasta-tähän päivään ei puhuta enää koskaan mitään, ilmapallot yms on siivottu pois (niistä synttäreistä jäi vaan paska fiilis) ja se kertoo jo baariin lähtiessä aikooko olla koko loppupäivän vai vaan yks, kaks ... Mieheltä tuli vastaus, että joo sopii. 5 minuutin päästä tuli kuitenkin viesti, että jos tulisinkin vasta torstaina, koska hänellä on niin hyväksikäytetty olo. 

Mitä vittua?! 

Mies kertoi, että hänellä on epäilys, että tulisin maanantaina kotiin vain töiden takia. Se tietää, että tilipäivä on vasta torstaina ja nyt se luulee, että olen niin persaukinen, että tulen kotiin vain, koska ei oo rahaa kulkea täältä töihin. Plus se on huomannut, että olen käyttänyt meidän yhteistä tiliä siihen, että pääsen kulkemaan töissä. Ei se mitään noista ääneen sanonut mutta kyllä mä jo kolmen vuoden jälkeen mieheni tunnen ... Vastasin siihen, että olen kulkenut täältä jo viikon töissä ja voin kulkea seuraavan vuodenkin, jos se siitä on kiinni. Mies vastasi, että "Tiedän. Mut mullakin on tunteet." Jotain se lässytti myös siitä, että hänkin saisi olla vähän aikaa yksin ja lässyti lässytti. Todellisuudessa mies vain haluaa sanoa sen kuuluisan "viimeisen sanan" ja päättää siitä, koska minä tulen kotiin. Kontrollin haluinen kusipää. Vastasin tuohon, että katsotaan parin kuukauden päästä uusiks, koska nyt minä en enää jaksa. Sitten alkoi tulla anteeksipyyntö viestejä ettei hän taas ajatellut asiaa loppuun asti ja palattaisko siihen maanantain suunnitelmaan. Meni hetki ennenkuin pystyin vastaamaan lyhyesti ok. Kerroin myös heti maanantaina aloittavani pojan huoneen rempan - auttoi hän siinä tai ei. Niin paljon en ole vielä toipunut (varsinkaan tuon jälkeen), että pystyisin vain "olemaan". Täytyy tehdä jotain konkreettista. 

Nyt laitan toppakuteet niskaan, otan kärkipäälapion ja menen hakkaamaan maan tasalle jo puoliksi sulaneen pojan tekemän "iglun". 

Josko se siitä.