Kun se huora pimahti. Pojan "äiti" tossa about kuukaus sitten. Mä oon sanonut jo viimeiset 2 vuotta, että se ämmä vielä jonain päivänä mokaa. Ja se mokasi. Se on varmaan ihan jees tyyppi, sympaattinen "äiti" selvinpäin (näin ainakin jotkut sanoo) mutta sitten, kun se ottaa kaljaa niin se muuttuu ihan eri ihmiseksi. On kuulemma siinä ihmisessä kaks persoonaa - oli kaljaa veressä tai ei. Mulle se on taas huora, ämmä, lehmä, jakomielitautinen - oli kaljaa veressä tai ei.
Asutaan sen ämmän kanssa (valitettavasti) suht lähekkäin. Hänen naapurinsa sitten tässä kuukaus takaperin tuli kertomaan, että jos nyt mies ei tee asialle mitään niin hän tekee siitä ämmästä lastensuojeluilmoituksen. Kun asiaa tarkemmin selvitettiin ja kyseltiin niin tää ämmä oli kännissä taas saanut jonkun ihme kilahduksen, riehunut keittiöveitset käsissään uhaten tappaa itsensä, avopuolisonsa ja POIKANSA - pojan itkiessä sohvalla. Nämä oli suurinpiirtein syyt miksi mies ja tämä huora erosivat aikanaan. Tietysti se, että huora nukkuu känniään pois 16-17 asti pari kertaa viikossa miehen hoitaessa pojan ei yhtään auttanut tilannetta ...
No. Siitä on kuitenkin aikaa (paljon) ja tilanteet ovat muuttuneet.
Nyt kuitenkin tapahtui tämä. Kun naapuri asiasta meille tiedotti niin mies sanoi huoralle: "Se on nyt semmonen tilanne, että poika on meillä seuraavat kolme viikkoa - hyväksyit sen tai et - ja sillä välin sä hoidat elämäs kuntoon". Meillä, kun on ollut pääsääntöisesti tämä viikko-viikko systeemi. Huorahan veti siitä tajuttomat kilarit - lähinnä sen takia, että se ei haluaisi, että MINÄ olen hänen poikansa kanssa niin pitkään. Kaikkialle muualle hän on kyllä kiikuttanut poikaansa hoitoon joka ikinen viikonloppu hänen vuorollaan. Se ei vaan kykene olemaan oman poikansa kanssa yhtä ainoaa viikonloppua - sen on pakko päästä baariin vetämään kännit "rankan työttömänä/sairasloma (sairasloma johtuu vain ja ainoastaan krapulasta) olon viikon jälkeen".
Alkushokin jälkeen huoralta alkoi tulla pahoitteluviestejä, armonaneluja ym paskaa "älä vie multa poikaa, kun oot kaiken muun jo vienyt". Se on harvinaista huoraa se. Tuntui olevan ihan aidosti pahoillaan. Tosin viimeisin viesti kuukauden takaa siltä oli miehelle: "Älä jätä sitä hirviötä kahden kesken pojan kanssa!", tarkoittaen sillä mua joka tietysti sitten vesitti (ainakin mun korvissa) kaikki ne armonaneluviestit.
Uskokaa tai älkää niin mulla on pienen pieni sääli ja auttamisen halu sitä huoraa kohtaan. Mutta se ei pysty sietämään mua. Se on vihannut mua jo siitä lähtien, kun "tulin taloon" - ihan vain siksi, että olen olemassa. Nyt, kun se itse mokasi niin se ei vahingossakaan myönnä sitä mulle. Lähetin sille pari rumaa viestiä jonka jälkeen pari asiallisempaa jonka jälkeen tuli vastaukseksi vain sormella osoittamista ja syyttelyä. Ei vahingossakaan myönnä että hänessä olisi jotain vikaa. Viimeisimmän viestini jälkeen pistin "estot päälle" ettei se huora pysty ottamaan muhun enää yhteyttä. Miksi aiheuttaisin itselleni vain pahaa mieltä, kun ei toinen kuuntele saati tule yhtään vastaan?
Se vetoaa siihen 2,5 vuoden takaiseen, kun yritin itsemurhaa silloin, kun poika oli meillä. Poika oli silloin pieni, se nukkui koko yön/ajan, kun kaikki tapahtui eikä se muista siitä juuri mitään. Mutta nyt, tänä päivänä, kun hänen oma äitinsä riehuu kännissä leipäveitset kädessä uhaten tappaa itsensä, poikansa ja avopuolisonsa - sen poika tulee muistamaan. Onneksi huoran avopuoliso jonka kanssa ovat pitäneet yhtä 3 vuotta tajusi vihdoin ja viimein lähteä. Tämä avopuoliso on ulkomaalaistaustainen lähikuppilanpitäjä ja huora on väittänyt rakastavansa tätä mutakuonoa viimeiset 3 vuotta vain siksi, että a) hän saa sieltä kuppilasta ilmaista kaljaa, b) on mies/yrittäjä joka maksaa hänen VUOKRALLA OLEVAN OMAKOTITALON vuokran ja c) on edes joku laastari/seksi mieheni jälkeen.
No. Avopuoliso lähti ja hokee vain: "Se on hullu! Se on hullu!" Kolme viikkoa poika oli meillä ja huora pisti elämäänsä kondikseen. Täytyy myöntää, että jotain meni perille - juorujen perusteella se ei ole ollut kännissä koko aikana, ihan vesi selvänä. Se on käynyt jopa lääkärissä puhumassa ahdistuksestaan ja saanut Diapam (!!!) -reseptin ahdistuskohtauksiin jota hän ei kuitenkaan käytä, koska "sen kanssa ei voi ottaa kaljaa". Niinpä niin. Summa Summarum.
Se on kolmen viikon aikana selvittänyt raha-asioitaan. Sillä on kuukauden vuokrat tällä hetkellä rästissä, koska ei ole enää lähikuppilanpitäjää joka maksaisi hänen vuokransa. Tähän asti (eli viimeiset 3 vuotta) se on elänyt jossain vitun haavemaailmassa, että sillä on rahaa asua omakotitalossa vuokralla, ajella avoautolla, käydä kampaamoossa joka toinen viikko punertamassa tukkaa 200€ edestä ja joka toinen viikko laitattamassa kynsiä toisen 200€ edestä vaikka on yksinhuoltaja ! (niillä on vielä toistaiseksi yhteishuoltajuus) Okei, avoauto oli liioittelua, muut ei. Ja kaiken lisäks hän on itse ollut työttömänä/sairaslomalla viimeiset 6 kk !!! Sillä on nykyään myös velat ja visat ulosotossa. Nyt se on hiffannut, että ei saatana, turkkilainen lähti eikä hänellä ole rahaa maksaa hänen "ylempää keskiluokkaista" elämää jossa joku toinen elättää hänet ja pojan. Vittu se ämmä elää niin jossain vitun haavemaailmassa ! Nyt se on huomannut, että mitäs vittua? Ex-miehellä on talo, sillä on (hänen) talo joka on kauppasopimuksella vahvistettu, ex-miehellä on edelleen sama vakityöpaikka, nykyisellä muijalla oli joskus vaikeaa mutta silläkin on nykyään kaikki hyvin ja vakityöpaikka, saatana, poika jopa pitää exän nykyisestä muijasta! Lisäksi niillä on saatana mökki järvenrannalla jossa pieni paatti jossa poika tykkää olla !
Niin.
Siispä se huora on ruvennut mieheltä kerjäämään rahaa. Se rupeaa väittämään ettei mies ole maksanut hänelle tarpeeksi elatusmaksuja. Totuus on, että mieheni on maksanut elatusmaksut aina ajallaan ja, jos on myöhästynyt syystä jos toisesta (pari kertaa 3 vuoden aikana käynyt niin) niin ne on maksettu korkoineen joista on huoran allekirjoittama kuitti. Lisäksi mies on maksanut huoralle ylimääräistä pojan vaatteista ja harrastuksista. Nämä vaate- ja harrastus- ja parturirahat ovat menneet suoraan kaljaan, ei pojalle. Lisäksi huora kertoo selvittävänsä talokaupat - hänen mielestään, kun häntä viilattiin linssiin. Huorasta on tullut se kuuluisa "keski-ikäinen katkera lehmä." Se on herännyt, tajunnut, että hän on tuhlannut kaikki rahansa meikkiin, kynsiin ja kampaamoihin ja joku hyväuskoinen turkkilainen on maksanut kulut ja pojan elämisen. Nyt se on sitten ihan kusessa, kun hyväuskoinen turkkilainen lähti tappouhkauksien saattamana kiitoksena kaikesta ...
Kun mies kieltäytyy maksamasta enää yhtään mitään muuta kuin on pakko (ts. elatusmaksut lähtee aina LAPSEN TARPEESTA, ei äidin - pojan elatus ei maksa edes 300€/kk) niin huora pimahtaa. Kun 3 viikon "loman" jälkeen poika menee takaisin äidilleen niin mies tarjoaa huoralle 40€ pojan harrastusjutuista (todellisuudessa yli 100€ mutta mies haluaa maksaa osissa jotta raha menisi oikeasti pojalle eikä huoran kaljoihin). Mutta mitä vielä ! 3 viikon "loman" jälkeen huora ottaa pojan "avosylin" vastaan huutamalla vittua kyrpää ja saatanaa pienen eskarilaisen kuullen sen takia, koska mies ei suostu antamaan huoralle 100€ KÄTEEN (huomioikaa sana KÄTEEN, eli se ei näy tilillä Kelalle eikä sossulle). Kela, kun on ruvennut vaatimaan huoralta asumistukia takaisin viimeiseltä puolelta vuodelta, koska ovat huomanneet, että huora nostaa täyttä asumistukea vaikka avopuoliso on maksanut vuokran.
No niin. Sitten tämän kaiken keskellä olen minä. Minä, joka olen aina halunnut tulla toimeen tämän huoran kanssa - onhan se sentään pojan äiti. Pojan jonka kanssa elän joka toinen viikko. Vien sitä tarvittaessa päiväkotiin, vien ja haen tarvittaessa "treeneistä", olen tarvittaessa se tuki ja turva. Mä aluksi yritin. Puhuttiin yli tunti puhelimessa. Ynnä muuta. Mutta sitten minä ja mies oltiin eräänä vapaa iltana lähikuppilassa oman pöytäseurueen kanssa. Huora oli oman seurueensa kanssa. Pojan huora oli heittänyt naapureille hoitoon -niinkuin liian monena muunakin viikonloppuna. En koko iltana sanonut hänelle sanaakaan, en koko iltana katsonut häntä edes silmiin - ja se tuli takaapäin yhtäkkiä kiinni. Mies oli senverran hereillä, että esti sen. Tuosta on aikaa n. 2 vuotta 8 kk.
Tuon jälkeen en ole ottanut poikaa vastaan, kun huora on sen meille tuonut. En ole jutellut sanallakaan enkä varsinkaan ollut samassa kapakassa sen kanssa. Väkivalta ei ole ratkaisu, ei koskaan, ei missään tilanteessa. Mä en yksinkertaisesti sanottuna suostu näkemään sitä ämmää enkä edes sanomaan "moi".
Tuon kapakka-episodin jälkeen tuli se mun romahdus. Mistä huora jaksaa muistuttaa 2,5 vuoden jälkeenkin. Tulihan siitä tietysti lasu-ilmoitukset ja kaikki ... käytiin läpi se kaikki paska ja selvittiin. Poikaa ei otettu lasun asiakkaaksi.
Nyt kuitenkin tämän kaiken paskan keskellä olen minä. Mies joka puolustaa huoraa vetoamalla siihen, että "pojalla on oikeus äitiinsä". Mikä vitun oikeus, kun oma äiti uhkaa tapaa pojan veitset kädessään pojan läsnäollessa? Lisäksi mun ja miehen naapurin ämmä on huoran "sydänystävä" joka puolustaa huoraa siinä missä mieskin, tallaa mut ja mun mielipiteet pohjamutiin vetoamalla siihen, että miehen ja huoran täytyy selvittää asiat kahden kesken, ilman mua joka on 3 vuotta asunut sen pojan kanssa.
Vittu mä oon 3 vuotta (!!!) pysynyt hiljaa. Ja miehen ja naapurin ämmän mielestä en saisi kyseisestä "tappokilareista" lähettää huoralle yhtä ainoaa viestiä. 3 vuoden hiljaisuuden jälkeenkään. Vaan pitäisi antaa miehen ja huoran selvittää asia kahdenkesken.
Kaiken tän keskellä minä ulkopuolisena katson tilannetta. Ja mun pitäis kunnon kansalaisena vaan pysyä hiljaa jottei tulisi riitaa oman miehen, naapureiden ja viranomaisten kanssa. Miten helvetissä mä olen ajanut itseni tämmöseen soppaan taas?! Mies ei reagoi tilanteeseen juuri mitenkään. Se on sitä mieltä, että antaa ämmän mesota aikansa, sit se rauhottuu. Mutta minä reagoin päässäni sitäkin enemmän. Vittu mä vihaan sitä huoraa.
Ja, kun tarpeeksi asiaa miettii niin loppupeleissä tässähän on kyse vain rahasta. Huora on tajunnut turkkilaisen lähdön myötä ettei hän pysty enää työttömänä/sairaslomalaisena/muuten vaan hengailevana ja odottaen että joku tulisi ja maksaisi hänen ylemmän keskiluokan elämäntyylinsä niin ... nyt se on kusessa. Se on herännyt. Toivottavasti sillä lähtee oikeasti kämppä alta ja joutuis muuttamaan Jakomäkeen. Ongelman tekee siinäkin se, että poika ei Jakomäkeen kuulu.
Välillä mietin, että miten ikinä hyppäsin uusioperheeseen jossa pojan äiti on täysi huora? Rakkaudesta miestä kohtaan. Sen takia mä tässä vielä oon. Mies yrittää parhaansa mukaan vakuuttaa ettei tässä mitään, huora uhoaa aikansa ja sitten lopettaa ... Kunpa mä voisin uskoa sen - niin hurjia juttuja olen huorasta kuullut.
Nyt tätä draamaa on kestänyt kuukausi eikä loppua näy. Mä alan voimaan pahoin - kyllä mä vielä hetken jaksan sivullisena ulkopuolisen roolissa katsella tilannetta. Mutta niinkuin miehelleni sanoin; jonain päivänä se vahvinkin sortuu, murenee. Ja silloin mä vajoan taas syvälle Peikkometsään, niin syvälle ettei kukaan saa muhun kontaktia hetkeen, olen hetken Peikko Itse ja, kun palaudun omaksi itsekseni niin huomaan makaavani siellä kuopassa, peikkojen murjottavana, jaksaen tuskin hengittää. Mutta se kuoppahan on aikaa sitten laudottu ja muurattu umpeen? Kuoppa on aidattu ja varoituskyltit laitettu aidan reunoille varoittamaan ohikulkijoita jotta kukaan ei enää tipahtaisi kyseiseen koloon?
Entäs, jos Peikot ovatkin kaivaneet uuden kolon suurta ahdistusta ja pelkoa ja hätää pakeneville ihmisille?
Meidän on äkkiä löydettävä miehen kanssa se uusi kuoppa ennenkuin koiran kanssa samoillen vahingossa astun syrjään ja tipun.
Mä sydämeni syvyyksissä toivon, että me löydetään se kuilu ennenkuin on liian myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti