Kun Superihminen ei pystynyt olemaan määrätynlainen.
Kun kaikki odottivat siltä jotain enemmän.
Se väsyi.
Muutti keskelle Peikkometsää ja sanoi: Antakaa mun olla rauhassa.
Peikkometsän hiljaisuudessa sitä kuitenkin kaipaisi kuuntelijaa.
Joka vain istuisi, kuuntelisi, lohduttaisi.
Nyt olisi helppo poistaa tiilikerrokset ja aidat kuopan reunalta jotka muurasin kiinni Peikkometsässä 1,5 vuotta sitten. Ja antaa pudota. Kukaan ei olisi nyt mua sieltä ylösnostamassa. Ei enää.
Tekisinkö sen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti